Järkytyin huomatessani, että edellisestä kirjoituksestani on kulunut jo aika tovi. Eikö ole ollut asiaa, viitteliäisyyttä vai jaksamista? En tiedä, mutta nyt ajattelin tässäkin nohevoitua.
Olen tämän vuoden 2016 aloittanut pohtimalla Raamatun Sakkeusta. Tästä olen jo Raamattutuntejakin pitänyt tälle vuodelle. Siis Sakkeus, mies joka halusi nähdä omin silmin miehen, josta kaikki puhuivat. Sakkeushan oli harvinaisen ei pidetty henkilö, veronkerääjien esimies, joka keräsi vieläpä väärinperustein kartutti omaa omaisuuttaan.
Jeesus todistaa jumaluutensa tulemalla Sakkeuksen luokse puun juurelle ja kutsuu Sakkeusta nimeltä. Jeesus haluaa tulla Sakkeuksen luokse syömään. Se mitä siitä seuraa tai missä järjestyksessä, ei ole hirveästi väliä, mutta sillä on, että Jeesuksen läsnäolo riittää Sakkeuksen synnintuntoon ja parannuksen tekoon.
Jeesus ei siis sanonut mitään. Rakkaudellinen läsnäolo – synnintunto – parannus. Sakkeus haluaa tehdä parannuksen ja antaa omaisuuttaan köyhille ja moninkertaisesti takaisin niille, joilta hän on ottanut liikaa veroa.
Minun mielestäni tässä on jutun ydin. Jeesus sydämessämme, hänen sanansa lähellä vie meidät parannukseen ja tahtoon tehdä myös hyvää. Usko siis synnyttää hyviä tekoja.
Siunausta kevääseen ja ollaan yhteydessä.
Klasu
