Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niin kuin runsaasti kasteltu puutarha, niin kuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu. (Jesaja 58:11)
Joskus elämme hetkiä, että saatamme ajatella oman ristimme olevan liian raskas kantaa. Herra on kuitenkin sen laskenut harteillemme. Annetaanko ihmiselle siis enemmän kuin hän jaksaa kantaa? Risti ei ole mikään kevyt ahdistus tai pian voitettu vaiva. Yleensä kun uuvumme arjessa, oma ristimme todella painaa.
Olisiko niin, että juuri aavikolla puhkeavatkin kaikkein kauneimmat kukat täyteen loistoonsa. Tuleeko ihmisestä koettelemusten jälkeen vahvempi ihminen?
Saamme luottaa siihen, että koettelemusten ja vaikeusten keskellä Jeesus kantaa meitä ja suojaa meitä. Saamme luottaa siihen sanaan, mistä Raamatussakin sanotaan. ” Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.” (Ps. 91:11)
Siunauksin,
Klasu
