Pitkästä aikaa. Lomat lusittu ja sorvin ääreen palattu. Kiva oli tulla kyllä töihin, kun oli taas niin paljon ideoita nuorten varalle.
Tänään 16. päivä elokuutahan on 35 vuotta siitä, kun Elvis kuoli. Itse olen aina pitänyt Elviksen musiikista ja olen myös innokkaasti lukenut hänestä kirjoitettuja elämänkertoja. Minua on aina viehättänyt monilahjakkuus; Tapio Rautavaara, Reino Helismaa, Vesa-Matti Loiri, Samuli Edelmann ja Elvis näin muutamia mainitakseni. Nuo ihmiset voivat todistaa saavutuksillaan, että ihminen kykenee moneen, kyse on motivaatiosta ja nälästä.
No kuitenkin…tuo on sitä maallista höpinää. Viime aikoina olen pohtinut sitä, että miten ihminen joutuu aina aika ajoin kauaksi Jumalasta. Näinhän oli jo Psalmin kirjoittajan aikana. Välillä meistä tuntuu, että joudumme kauaksi Jumalasta. Ja näin onkin, jos emme ole sanan kuulolla. Tämän asian sain jälleen huomata kesän jälkeen, kun palasin nuorten pariin. Muutamat eivät olleet tunnistaneet elämässään syntiä synniksi. Huomasin toki myös itsestäni, että kesä oli etäännyttänyt suhdetta Jumalaan.
Toki rukous on hyvä lähtökohta uskonelämn hoitamiseen. Rukouksessa olisi varmasti hyvä painottaa sitä, että Jumala aivaisi sanaansa, kun sitä luemme.
Meitä tulisi lohduttaa se, että saamme tulla Jumalan kasvojen eteen, otamme vastaamme Jeesuksen sovitustyön, saamme voiman tulla Jumalan lapsiksi. Pyytämällä siis synnit anteeksi, alamme nähdä ja erottaa synnin synniksi. Kun tunnustamme syntimme, Jumala antaa ne anteeksi ja Hän lupaa meille ikuisen asuinsijan luonaan.
Tämä on paras uutinen, mitä voimme kuullä ja tiedostaa…IKUINEN ASUINSIJA JUMALAN LUONA.
Kun kysyn nuorilta, kuinka moni teistä haluaa taivaaseen on vastaus 100%. Kaikki haluavat taivaaseen ja Jeesus on kertonut meille ehdon pääsylle iankaikkiseen elämään. Hän on tie, totuus ja elämä. Mietipä tänä iltana, kun menet nukkunumaan: voitko sydämestäsi sanoa Jeesus on Herra!
Siunausta
Klasu
