Tervehdys täältä rippileiriltä! Aikamoinen leiriputki tulee kesäkuulla olemaan, vain neljä vuorokautta kotona. Valmistelen tässä vielä viimeisiä ajatuksia nuorille rukouksesta. Tuo aihe on nimittäin seuraavan oppitunnin aihe. Toki tiedämme jo katekismuksesta, että rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa.
Joskus joku nuori kysyi minulta, että miksi Jumalalle pitää rukoilla sellaisiakin asioita, joita on jo rukoillut aiemmin tai miksi yleensä pitää rukoilla, jos Jumala tietää kaiken? Tuo on hyvä kysymys. Lähdin pohtimaan ajatusta jälleen omista lapsistani. Vanhempi neljä ja puoli vuotias tuossa sanoikin aiemmin, että hän kyllä ostaa niille rippikoululaisille Raamatut ja Raamattu-cd:n, ettei isän tarvitse mennä leirille niin pitkäksi aikaa puhumaan Jeesuksesta. Ikävä ilmenee niin monin eri tavoin.
Haluaisin jatkuvasti olla lasteni kanssa. Keskustella heidän kanssaan ja kirjoittaa heidän sanomisiaan ylös, että muistaisin ne aina. Toisaalta on hienoa nähdä, kun he kasvavat ja toisaalta koen suurta haikeutta, kun he kasvavat. Elämä on kovin kuluvaista. Niin hluan siis jatkuvasti olla lasteni kanssa yhteydessä ja näin haluaa taivaallinen Isäkin olla meihin jatkuvasti yhteydessä.
Rukouksessa pyydämme Jumalalta ja kiitämme Häntä ja Hän vastaa kyllä, ei tai ei vielä. Turvallista on rukoilla Jumalan tahdon toteutumista. Jumala haluaa meidän elämäämme vain hyvää. Hän haluaa sinulle vain hyvää. Joskus hyvään pääsemiseen ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään pääseminen on kivikkoinen ja kivulias. Mutta Jumala on luvannut, että Hän on meidän kanssamme kaikki päivät. Hän siunaa meitä.
Ja vielä, mitä siunaaminen tarkoittaa. Kun me toivotamme toisillemme siunausta, Jumalan siunausta tai Herran siunausta se ei suinkaan tarkoita, että toivomme toiselle kaikkea hyvää. Sehän tarkoittaa sitä, että mitä elämässä onkin, olkoon Jumalan siunaus sinulla, Jumala suojelkoon sinua kaikkina elämäsi päivinä. Sitä me saamme toivottaa toisillemme.
Jumalan suojaavaa siunausta sinulle
Klasu
