Siis toisin sanoen miksi nuoren aikuisen kannattaa kuulua kirkkoon? Tämä lienee yksi tärkeimmistä kysymyksistä kirkon ja muidenkin seurakuntien sisällä. Miksi kuulua jos ei mitään saa? Minun seurakunnan työntekijänä on vaikea vastata tähän kysymykseen ja saatan esittää vain arvailuja. Tämä kuitenkin koskee myös kaikkia suomalaisia, ei anoastaan nuoria aikuisia. Kuitenkin taitaa olla niin, että juuri nuoret ovat jääneet väliinputoajiksi. Jatkan pohtimista tuonnempana.
Onko kirkolla liian iso halu lähteä mukaan tai jo olla mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa eli nojautuuko kirkko liiaksi maalliseen regimenttiin. Mikä on ensisijaisesti kirkon tehtävä? Eräs kirkkomme esillä oleva teologi ja kirjailija kirjoittaa eräässä kirjassaan ikään kuin lopuksi lakonisesti, että kirkon tehtävä on haudata ihmsiset. Jos näin olisi, se huolestuttaisi. Onko sinun mielestäsi kirkko epäonnistunut jossain? Nämä ajatukset ja kysymykset toki heijastaa ensimmäiseen kysymykseenkin.
Eli mikä on kirkon tehtävä tai mikä sen pitäisi olla ja toisaalta miksi ihmisen kannattaa kuulua kirkkoon? Nyt taidetaan olla päästy siitä ajatuksesta, että kirkkoon kannattaa kuulua perinteen takia. Eikö ihanne olisi toimiva kirkko, jossa elävän sanan äärellä ja seurakuntayhteydessä saamme hoitoa uskollemme.
Ajattelisin, että nuoren aikuisen tulisi saada tuntea olevansa tarpeellinen vastuunkantaja seurakunnan työssä. Ihminen ei tule sanan kuulolle kuin synnintunnon myötä. Näin ihminen haluaa tehdä parannuksen ja löytää seurakunnan. Löydämme Raamatusta Paavalin kirjeistä mielenkiintoisen seikan, että silloinkaan ihminen ei tullut uskoon seurakunnassa. Synnintunto ja parannus pääasiassa tapahtuvat siis erilaisissa tapahtumissa tai katulähetyksissä. Tilanteissa, joissa Pyhä Henki herättelee ja kutsuu.
Kysymykseni sinulle nuori aikuinen on siis, mitä toimintaa sinä haluat seurakuntaan?
siunaten,
Klasu
