Näin se aika taas vierähti ja helmikuu meni kuin usvassa. olen oppinut jo lyhyen elämäni aikana, että ihminen itse luo kiireen. olen kuitenkin yrittänyt olla lojaali siinä, että jos minuun otetaan keskusteluyhteys sielunhoidollisessa mielessä, aikaa tulee aina olla. Nuoret tarvitsevat aikuisen, jolla on heille aikaa. Tästä haluan pitää kiinni.
Mihin se aika sitten oikein kuluu? Töitähän nuorten parissa saa tehdä niin paljon kuin ehtii. on tietenkin annettava myös itselle ja perheelle aikaa. On annettava aikaa Jumalalle hoitaa meitä.
Ymmärrämmekö kolmannen käskyn lepopäivän pyhittämisestä väärin? Tuleeko lepopäivänä vain levätä ja kerätä voimia taas arkeen? Lepopäivänä saamme olla Jumalan hyvässä hoidossa ja Hän hoitaa meitä sanan ja sakramentin kautta. Jumalanpalveluksessakin saamme kattavan hoidon uskollemme.
Olen saanut huomata niin omassa elämässäni kuin työni kautta, että uskoa tulee hoitaa tai se ei kestä. Ihmisellä tuntuu olevan luontainen erkaantuminen Jumalasta. Toki ihmisellä on sydämessään kaipuu Jumalan luokse, mutta samalla synti erottaa meidät Hänestä.
Mitä tulisi tehdä? Parannusta. Mitä parannus on? Se on täysikäännös kotiin päin. Meidän tulee tehdä elämässämme muutos ja elää Jumalan tahdonmukaisesti. Ei helppoa. Hän on kuitenkin antanut meille sanansa, Raamatun, ja sieltä löytyy Hänen tahtonsa. Toisaalta meidän tulee rukoilla Jumalan ohjausta elämäämme.
Siunausta,
Klasu
