Näinä hetkinä varmasti moni lähellä ja kaukanakin kysyy miksi? Miksi näin piti tapahtua ja miksi Jumala salli tällaisen pahan tapahtuvan? Moni seuraa uutisryöppyjä Connecticutista. On voimaton olo. Samalla tunnen syyllisyyttä siitä, kuinka pienestä valitamme ja niin kuin Yhdysvaltojen presidenttikin totesi surupuheessaan, tänä iltana varmasti monet halaavat lapsiansa vähän pidempään. Teen niin.
Miksi Jumala siis sallii pahan? Tekeekö Jumala pahaa? Nämä kysymykset itse asiassa osoittavat, että Jumalan täytyy olla olemassa. Nämä ovat kysymyksiä, joiden äärellä olen usein keskustellessani nuorten kanssa. En osaa vastata tyhjentävästi. Uskon kuitenkin, että Jumala on juuri nytkin näiden suruperheiden luona Connecticutissa. Enkelit lohduttavat ja kantavat surussa. Ihminen saa kysyä ja epäillä Jumalaa.
Pahuudesta en osaa vastata kuin, että maailman pahuus ei ole seurausta Jumalan voimattomuudesta. Paha on seurausta ihmisen mahdollisuudesta tehdä aidosti vapaita valintoja. Meistä jokainen osaa olla paha ja olemme tehneet pahaa. Sen sijaan, että kysytään, miksi Jumala sallii pahuuden, pitäisi kysyä, miksi ihminen sallii sen.
Tämän hetken otsikoissa on toki selvää, että kukaan ei sitä voi sallia. Ihmisen pahuus tuli esille, niin kuin aina, kulman takaa arvaamatta.
Olen jo uupunut median tulvasta tässäkin asiassa. Kaikki se suru, raakuus, kaikki. Pahaa ei voisi poistaa maailmasta poistamatta pahuuden lähdettä – ihmistä.
Taas ihminen löytää kirkon, hetkeksi, lohdutukseksi. Seurakunnat ovat myös tärkeitä siksi, seurakuntayhteys- ja lohdutuspaikkoina.
Joulusta voimaa hakien,
Klasu
