Kun kirkkovuodessa 15. sunnuntai helluntaista on kiitollisuuden sunnuntai jäin pohtimaan, olemmeko aina kiitollisia kaikesta elämässämme. Tuskinpa. Paavalilla oli sairaus ja hän kertoi kolme kertaa siitä rukoilleensa Jumalalle. 2. kirje korinttilaisille 12 luku ja jakeesta seitsemän: 7. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
9. Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
Mikä vastaus tuossa piileekään. uskon, että emme voi mitään tälle ajalliselle ruumiillemme. Saamme toki rukoilla Jumalalta parantumista ja Hän on lääkäreiden lääkäri. Vastaus kuitenkin voi olla tuon kaltainen, mitä Paavali sai osakseen. Minun armossani on sinulle kyllin. Suostummeko me sairautemme keskellä tähän vastaukseen? Onko vaihtoehtoa…
Siunausta,
Klasu
