Jeesuksen tunteminen on korkea asia. Sen rinnalla luki apostoli Paavali kaiken muun palavaksi roskaksi.
Fil. 3: 7. Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. 8 Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen 9 ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.
Tunnenko minä Jeesuksen? En voi sanoa tuntevani hyvin. Mitä minä tiedän Jeesuksesta? Mitä muuta kuin historiallisen tiedon? Lähdetään nimestä. Jeesuksen nimi on mahtava ja paholaiselle pelottava nimi. Hänen nimensä lausumisessaan pitäisi olla jotain pyhää. Jeesuksen nimessä rukoileminen on ainut oikea rukous-tapa.
Hän on lunastaja. Hän on lunastanut meidän syntivelkamme ristillä kuollessaan ja kuoleman voittaessaan. Tänä päivänä monissa seurakunnissa tarjotaan usko ilman Jeesusta. Meidän tulee siis uskoa Hänen sovitustyöhönsä Golgatalla ja ottaa Hänet sydämeemme. Isän ja Pojan tunteminen on sellainen asia, että se eroittaa toisistansa oikeat ja väärät kristityt ihan jyrkästi. Onhan Jeesus sanonut opetuslapsilleen: 1 ”Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. 2 Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. 3 Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. (Joh. 16:1-3)
Jeesus kulkee meidän vierellämme. Koko Raamattu kertoo Jeesuksesta tavalla tai toisella. Hän haluaa tulla meidän elämäämme. Hän haluaa olla meidän keskuksemme meidän elämässämme pääosissa.
Ole siunattu,
Klasu
