Sellaisen sanonnan olen kuullut: ”Mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä”. Sain lukea iltapäivälehdestä viikko sitten otsikon ”Ruotsin opetusvirasto: Joulukirkossa ei saa harjoittaa uskontoa”. Lain mukaan Ruotsin koulut eivät ole tunnustuksellisia. Se tarkoittaa, että niissä ei voi olla mitään uskonnollisia elementtejä, kuten rukouksia, siunauksia tai uskontunnustuksia osana opetusta. Oppilaiden ei pidä joutua uskonnollisen vaikuttamisen kohteeksi koulussa, Skolverketin Anna Ekström ja Claes-Göran Aggebo korostivat sunnuntain Dagens Nyheterissä.
Mikä on kirkon tehtävä, jos sen on luovuttava siitä, mihin se on rakentanut kulmakivensä alunperinkin? Vielä Suomessa ajatellaan, että Raamattu on yli auktoriteetti ja Jumalan sanaa ihmisille. Raamatun kautta Jumala siis ilmoittaa itsensä, tahtonsa ja rakkautensa. Olemmeko hylkäämässä auktoriteetin? Nyt siis jo Ruotsissa ollaan menossa siihen suuntaan pelottavaa vauhtia, että uskonnollisuus ei saa näkyä kirkossa. Näin siis toimitaan Ruotsin kouluissa ja tullaanko kohta tämä sama yleistämään koko kansaa koskevaksi? On muuten Ruotsalaisilla kova savotta, jos aikovat kirkosta peittää kaiken uskonnollisuuden.
Kristillisten seurakuntien pääsanoma on Jeesuksen antama kaste- ja lähetyskäsky. Meidän tulee mennä ja tehdä kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Kastaa ja opettaa heitä noudattaa Jeesuksen käskyt ja opetukset. Seurakuntien tehtävä on tuoda toiminnassaan esille, että kaikki ovat yhtä arvokkaita ja Jumalan silmissä kelpaavia Golgatan sovitustyön tähden.
Siunauksin
Klasu
