Näin se elämä menee tavallaan syklissä työrintamalla. Maata näkyvissä – festarit olivat viikonvaihteessa ja olimme siellä Parkanosta täydellä bussilla 60 hlöä. Hieno juttu. Viikonlopun teemana oli yhtä suurta Jumalan perhettä. Kuitenkin jään miettimään aina välillä, olemmeko yhtä suurta taivaan Isän perhettä.
Hengellisissä asioissa toiset kokevat olevansa oikeassa ja tulkitsevansa Raamattua juuri oikealla tavalla. Syyllistämme helposti jopa niinkin pitkälle, että noilla tai noilla tuolla ei ole taivasosuutta, he eivät peri, niin kuin me, iankaikkista elämää. Vaan mitäpä Jumala ajattelee sellaisesta. Emme voi sitä tietää, mutta aavistella toki Hänen tahtoansa, kun luemme Raamattua. Paljon voi Raamatustakin jättää tulkinnan varaan, mutta on siellä selvästikin sanottuja asioita.
Jumalan silmissä kaikki ovat syntisiä ja Hän antoi rakkaan poikansa koko maailman syntien tähden kuolemaan ristinpuulla. Mikä oli Jeesuksen tehtävä? Aina toki sanotaan, että Hän kuoli ja voitti kuoleman. Kyllä. Hän voitti kuoleman ja teki meille tien Isän luokse. Synti nimittäin oli tullut esteeksi iankaikkiselle elämälle. Jeesuksen sovitustyön tähden meillä on mahdollisuus päästä taivaaseen.
Joku kuitenkin sanoo, että eipä paljoa kiinnosta.
Ihanko totta? Eikö? Itse koen, että minulla on maailman paras ammatti. Saan olla mielestäni tärkeällä paikalla kertomassa nuorille Jeesuksesta, siitä mihin itse uskon ja samalla olla kysymässä nuorilta ”missä vietät iäisyytesi?”
Itse haluan viettää sen rakkaitteni kanssa taivasten valtakunnassa Jeesuksen seurassa.
Elämä ei voi olla sattumaa. Siitä kerron seuraavalla kerralla ja kerronpa samalla esimerkin, mitä tuossa jokin aika sitten kävi…
Elämä ei ole sattumaa.
siunaten,
Klasu
