Eräs läheiseni voi huonosti. Jään miettimään, missä on Jumalan huolenpito? Virsi 370 sanat kantavat näin:
1.
Ah, tiesi usko haltuun Herran
ja turvaa Isään rakkaaseen.
Hän auttaa nyt ja kruunaa kerran
myös sinut taivaan autuuteen.
Ken tiensä uskoo Herralle,
ei rakenna se hiekalle.
4.
Hän aina meille lohdutuksen
tuo oikealla hetkellä.
Hän kuulee hartaan kaipauksen
ja pysyy meitä lähellä.
Hän ehtii kyllä auttamaan,
yllättää meidät armollaan.
5.
Nyt ehkä huokaat alla surun:
”Jo minut Herra hylkäsi.”
Vaan taas hän poistaa murheen sumun
ja olet vielä rakkaampi.
On aika täällä vaihtuva,
myös murhepäivä loppuva.
Onko murheen päivä elämämme aikana loppuva. Itseäni kantaa uskontiellä se, että murheenkin keskellä saan tuoda taakkani ristinjuurelle. Saan jakaa kuormani uskovien kanssa ja jättää sen kaiken rukouksen varaan. Taivastiellä minun itse ei tarvitsekaan jaksaa, vaan saan jättäytyä Kaikkivaltiaan käsiin ja luottaa, että Hän huolehtii ja kantaa. Se vaatii uskoa, mutta heikonkin uskon varassa voimme rukoilla ja pyytää vahvistusta.
Siunaten
Klasu
