Sain kuulla tuon lauseen joitakin aikoja sitten erään seurakunnan työntekijän suusta eräällä paikkakunnalla. Olin siellä koulutustilanteessa, jossa tämä nuorisotyönohjaaja totesi vakavana, että meidän ohjaajien tulee varjella nuoren heikkoa uskoa. Muutan tämän laajemmaksi ja kysyn, tuleeko meidän varjella lähimmäisen heikkoa uskoa vai olla sitä vahvistamassa.
Eikö meidän tule vahvistaa todistuksilla lähimmäistemme uskoa? Eikö meidän tule olla Kristuksen tuoksuina ihmisten keskuudessa kertomassa Jeesuksen sovitustyöstä ja samalla todistaa uskoamme tekoina?
Ymmärrän tuon otsikon niin, että meidän pitäisi siis piilottaa samalla oma uskomme, ettei lähimmäisen uskon varmuus lisäänny? Pyhä Henki synnyttää uskon, senhän me varmasti tiedämme ja olemme löytäneet tuon tiedon Raamatustakin. Tämän jälkeen uskoa tulee hoitaa. Rippikoulussa opetetaan, että uskoa hoidetaan mm. neljällä tavalla: Raamattua lukemalla, rukouksella, ehtoollisella ja seurakuntayhteydellä.
Siis Raamattua tulee lukea, jotta olisimme tietoisia Jumalan tahdosta ja sanasta. Ehtoollisellakin on tärkeää käydä. Jumalan kasvojen edessä, ottamassa Kristus leivässä ja viinissä. Uskovien kanssa on myös tärkeää olla. Se kasvattaa kristittynä ja ihmisenä sekä uskonelämä pysyy virkeänä. Rukous on puhetta Jumalan kanssa, joten tuo lienee ensiarvoisen tärkeää.
Olin tänään jakamassa ehtoollista. Käytin pyynnöstä, ehtoollisen nopeuttamiseksi, muotoa Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu. Olen siis aiemmin käyttänyt Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu. Jotenkin en saanut sellaista läsnäoloa siihen hetkeen, että olisi itselle jäänyt sellainen miellyttävä olo ehtoollisesta. Haluan ehtoollista jakaessa katsoa ehtoollisvierasta silmiin ja ikään kuin välikappaleena todeta sydämestäni, että sinunkin puolestasi vuodatettu. Tämän ajan ihminen ei aina välttämättä tykkää tuosta sanasta sinunkin puolestasi. Eräskin antoi palautteena, kun kerran näin sanoin, että nuo sanat kuullessaan hänelle tuli syntinen olo ja se ei ollut hyvä asia. Tämä henkilö oli vieläpä pappi…
Ihminen ei voi tuntea anteeksiantoa ellei hän tunne lakia ja syytettä. Ellei ihminen kadu syntejään, ei hän voi tuntea suurta anteeksiantoa. Rakastamme Jeesusta suuresti ja tunnemme saavamme paljot syntimme anteeksi. Tämän ajan ihminen vain ei tunne enää syntiä synniksi. Uskallanko sanoa, että tämän ajan ihmisestä, suomalaisesta, on tullut tapasyntinen!
Meidän tulee väsymättä saattaa kaikki huolemme ja murheemme taivaallisen Isämme haltuun ja luottaa, että hän kantaa meitä ja huolehtii meistä.
Siukkista
Klasu
