Joh. 10: 1-10
Jeesus sanoi:
”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”
Väkevää sanaa Jeesukselta ja moni tuon ajan ihminen varmasti kuunteli tuota puhetta korvat punaisena. Miten niin Jeesuksen kautta pelastuu. Juutalaiset kyllä odottivat messiasta, mutta eivät monetkaan uskoneet Jeesuksen olevan tuo luvattu messias. Nyt hän sanoo, että on tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.
Minulla on vähäistä kokemusta lampaista ja ikään kuin paimenena olemisesta. Minulla oli joitakin vuosia sitten liisattuna lammas. Ajattelin sen toimivan hyvänä ruohonleikkurina. Pian sain huomata, että taisikin enemmän talloa sen nurmikon matalaksi, kuin syödä sitä.
Olin tehnyt lampaalle laudoista aitauksen omilla pikku kätösilläni ja ajattelin, että sielläpä pysyy ja tyytyväisenä syö nurmikkoamme ja sitten hiljalleen aina siirtelen aitausta uuteen paikkaan ja volá nurmikko on siisti ja lyhyt.
Niin, no siinä ei ihan niin käynyt.
Olin saanut lampaan aitaukseen ja menin kotiini sisälle kuin tyytyväisenä katsellen takapihalle tulevaa lyhyttä nurmikkoa. Siellähän se lammas oli vapaana syömässä ruusujamme. Ei totellut kun vakuuttavasti menin sitä kohti. Ei ollut tuttu ääni enkä varmastikaan käytökselläni herättänyt lampaassa luottamusta.
Jossain kohtaa yön pimeinä tunteina sain lampaan naapurin pellolta kiinni ja kuljetin sen kottikärryillä takaisin paranneltuun aitaukseen. Eipä tuo lammas minulla kauaa ollut. Nyt olen leikannut nurmikkoni jo vuosia lykäten ja hikoillen.
Tänä päivänä ihmisen kiusana ovat niin monenlaiset eksytyksen äänet. Niin monta väärää kutsua ja kutsujaa. Meidän on erotettava se oikea kutsu ja oikea ääni.
Jeesuksen äänen me tunnemme, kun Hän kutsuu meitä kulkemaan taivastietä. Hän rakastaa sinua ja minua. Hänen lammastarhassaan aitaus on merkki rakastavista rajoista, jotka suojaavat meitä. Hän tahtoo, että seuraamme Häntä. Hän on portti iankaikkiseen elämään. Tahdotko sinä kulkea tuon portin kautta.
Siunauksin, Klasu
