Olen pohtinut viime aikoina kysymystä, miksi jotkut seurakunnat menestyvät ja taas toiset eivät? Juuri perustettu uusi seurakunta Seinäjoelle tuntuu kokoavan ihmisiä kovastikin. Onko toiminta kokoavaa ja rikasta silloin jos se on ylhäältä ohjattua? Tällä tarkoitan taivaasta ohjattua. Eikö sitten luterilaisten kirkkojen toiminta ole ylhäältä ohjattua? Asia ei tietenkään ole näin mustavalkoista. Menestyvät seurakunnat voivat olla ihmislähtöisiä ja ohjattua vaakatasolta ei ylhäältä.
Miksi noin yleensä suomen kirkot ammottavat tyhjyyttään? Mitä erilaista menestyvillä seurakunnilla on tarjota kuin tyhjyyttään kaikuvilla kirkoilla? Haluaakokaan hiljaiset seurakunnat herätystä tai massoittain ihmisiä sanan kuulolle? Onko kaikissa seurakunnissa Jumalan sana kirkkaasti esillä? Kirkastetaanko Jeesuksen nimeä? Onko saarnassa selvästi laki ja evankeliumi niin että ihminen oikein kaipaa sanankuulolle ja saarnahetkeä?
Hiljaisetkin seurakunnat tekevät paljon sellaista hiljaista työtä, joka ei näy ulkopuolelle, mutta on työnä todella arvokasta. Sitäkään ei tule väheksyä.
Meidän tehtäväksi siis jää rukoileminen Suomen seurakuntien puolesta, että siellä saarnattaisiin Jeesuksesta ja Jumalan sana olisi muuttumatonta ja puhdasta. Armon ja lain rinnalle kuuluu myös parannus. Nämä tulee toki olla esillä seurakuntien opetuksessa.
Siunausta, Klasu
