Jotkut ovat tehneet sellaisia päätelmiä Raamatusta ja opetuksesta, että uskovalle ei tapahtuisi tapaturmia. Tai tapaturmien kohdatessa, uskova pelastuu niistä. Näin ei suinkaan ole. Itse olen opettanut seuraavasti: Kun ihminen on kastettu ja uskoo Jeesuksen sovitustyöhön ja hoitaa uskoansa, hän on Jumalan erityisen siunauksen alla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen ei joutuisi onnettomuuksiin tai selviäisi niistä kuin teräsmies konsanaan. Itse ymmärrän, että erityinen siunaus tarkoittaa sitä, että ihminen on kaikissa tilanteissa, mitä tapahtuukin, Jumalan hyvässä hoidossa. Siis jos me joudumme onnettomuuksiin saamme kääntyä silloinkin Herran puoleen ja rukoilla Häntä, että Hän parantaisi meidät, auttaisi meitä ja lohduttaisi meitä kivuissa, säryissä ja uusissa tilanteissa, mihin se sitten viekin.
Tämän vuoden ylioppilastutkinnossa ollut tehtävä uskonnossa on tässä muokattuna (en viitsinyt laittaa siihen liittyvää pilakuvaa tänne):
Sauli Niinistö, pitämässään uudenvuodenpuheessa 2013, toivotti lopuksi Jumalan siunausta ja se synnytti keskustelun. Toivotus sai osakseen kiitosta mutta kirvoitti myös kriittisiä kommentteja. Myös presidentti Martti Ahtisaaren vastaava tapa synnytti keskustelua 1990-luvulla. Pohdi siunauksen toivottamisen käytäntöä uskonnonvapauden ja suomalaisen kulttuurin näkökulmasta.
Otin tämän esille siksi, että mitä tarkoittaa siunauksen toivottaminen? Olen tätä aiemminkin pohtinut blogissani, mutta tämä jälleen herättää keskustelua. Kuten tuossa aiemmin sanoin, että ihminen on erityisen siunauksen alla, ajattelen sen tarkoittavan samaa. Kun me toivotamme toisillemme siunausta, on se eri toivotus kuin kaikkea hyvää toivottaessa. Siunauksen toivottaminen tarkoittaa, että mitä tapahtuukin, rukoilen sinulle Jumalan hyvää siunausta. Se tapahtuu, mitä on tarkoitettu tapahtuvan ja Jumala meille sallii tapahtuvan, mutta saamme pyytää yllemme ja toistemme ylle Pyhän Hengen suojeluksen.
Siunausta, Klasu
