Olin eräässä tilanteessa puhumassa ja sain sydämmelleni aiheen kohtaaminen. Minusta tuntuu ja olen huomannutkin, että nykyään, kun uskova kohtaa uskosta osattoman, siitä puuttuu jotain. Uskallammeko me todistaa vieraalle ihmiselle. Pitääkö meidän todellakin varoa sanojamme ja ajatuksiamme.
Ajattelen, että tämän päivän kohtaamisista puuttuu strategia, joka on selvästi nähtävissä myös Jeesuksen kohtaamien ihmisten kohdalla. KATSE, PUHE JA KUTSU. Huomaamme Jeesuksen käyttäneen tätä myös publikaanin kohtaamisessa (Luuk. 19). Jeesus katsoo publikaania, pyytää tulemaan alas puusta, koska Jeesus söisi sinä päivänä publikaanin kanssa. Siis katse, puhe ja kutsu. Publikaanin välitömän synnintunnon ja parannuksen jälkeen seuraa kutsu. Tuo kutsu on samalla meille kaikille.
Kohtaamisessa saamme tarjota siis jotain ilmaista. Jeesuksen uhrityötä, johon uskomalla seuraa pelastus. Monissa seurakunnissa noista kolmesta sanasta on käytössä vain puhe. Me osaamme puhua, mutta nyt on aika kohdata, puhua kaikella rakkaudella ja kutsua kohtaamamme ihmiset taivastielle.
Uskallatko sinä kutsua?
Siunausta,
Klasu
